Aleksanteri Gustafsson

Olen Aleksanteri Gustafsson, 32-vuotias vaikuttamisen ja järjestötyön ammattilainen.

Työskentelen SDP:n Hämeen piirin aluekoordinaattorina hyvinvointialueiden politiikan parissa. Työssäni seuraan päivittäin, miten poliittiset päätökset näkyvät ihmisten arjessa, palveluissa, toimeentulossa ja siinä tunteessa, kokeeko ihminen olonsa turvalliseksi ja nähdyksi vai ei. Se on tehnyt yhdestä asiasta minulle hyvin selkeän: politiikalla on väliä, mutta vielä enemmän sillä, millaisia päätöksiä tehdään.

Koulutukseltani olen humanististen tieteiden kandidaatti ja opiskelin historiaa Helsingin yliopistossa. Historia opetti minulle ennen kaikkea sen, että yhteiskuntien suunta ei ole koskaan itsestään selvä, se rakentuu valinnoista.

Minulla on suuri kunnia olla ehdolla eduskuntavaaleissa keväällä 2027. Olen kiitollinen siitä luottamuksesta, ja haluan käyttää sen vastuullisesti. Haluan olla rakentamassa Suomea, jossa ihmiset voivat jälleen luottaa siihen, että tulevaisuus on vakaa ja että yhteiskunta kantaa.

Olen ollut mukana politiikassa pian seitsemäntoista vuoden ajan. Aloitin nuorena vapaaehtoisena, ja vähitellen politiikasta tuli myös työni. Näiden vuosien aikana olen nähnyt läheltä, mikä toimii ja mikä ei. Yksi ajatus on pysynyt koko ajan kirkkaana: politiikan tarkoitus on parantaa ihmisten arkea, ei tehdä siitä vaikeampaa.

Tulen tavallisesta perheestä. Meillä ei ollut kaikkea, mutta oli riittävästi. Hyvinvointivaltio toimi ja saimme tarvitsemamme palvelut ja tukea silloin, kun sitä tarvittiin. Maksuton koulutus mahdollisti sen, että pystyin opiskelemaan yliopistossa ja rakentamaan omaa tulevaisuuttani. Ilman sitä en olisi tässä.

Yliopistossa ymmärsin konkreettisesti, miten erilaisista lähtökohdista ihmiset tulevat. Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tai turvaverkkoja. Siksi ajattelen, että yhteiskunnan tehtävä on tasata lähtökohtia, ei kasvattaa eroja.

Viime vuosina olen pohtinut paljon myös suomalaista arvomaailmaa. Suurin osa meistä pitää tärkeänä sitä, että olemme reiluja, kohtelemme toisiamme hyvin ja pidämme huolta heikommista. Silti liian usein julkinen keskustelu ja päätöksenteko kulkevat toiseen suuntaan – kovempaan, jakavampaan ja kylmempään.

Minä en hyväksy sitä, että ihmisiä asetetaan vastakkain tai että vähemmistöjä syyllistetään. Uskon Suomeen, jossa jokaisen ihmisarvo on jakamaton ja jossa jokainen saa olla oma itsensä. Uskon Suomeen, joka torjuu rasismin ja puolustaa yhdenvertaisuutta.

Samaan aikaan meidän on katsottava rohkeasti eteenpäin. Ilmasto- ja luontokriisi on todellinen, ja siihen on vastattava kunnianhimoisesti. Samalla se on mahdollisuus rakentaa Suomeen uusia työpaikkoja ja kestävää kasvua.

Myös talouden osalta edessä on vaikeita valintoja. Tarvitsemme vastuullista talouspolitiikkaa, mutta emme sellaista, joka murentaa hyvinvointivaltion perustaa. Sopeutuksia tarvitaan, mutta niiden on oltava oikeudenmukaisia ja samalla meidän on panostettava työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin.

Lopulta kaikki palautuu yhteen asiaan: luottamukseen.

Kun ihmiset voivat luottaa siihen, että työstä saa toimeentulon, palvelut toimivat ja yhteiskunta kantaa, syntyy myös uskallus rakentaa tulevaisuutta. Ilman luottamusta mikään ei liiku eteenpäin.

Minä uskon Suomeen, jossa pidämme toisistamme huolta, rakennamme kestävää kasvua ja annamme nuorille syyn uskoa siihen, että tulevaisuus voi olla parempi kuin mennyt.

Tämä ei tapahdu itsestään. Se vaatii päätöksiä.

Ja ennen kaikkea se vaatii suunnan muutosta.

Minä haluan olla mukana tekemässä sitä.